Jouluna vietämme somepaastoa

Somepaasto voi olla joskus hyvästä. Kohdatkaamme läheisemme ja ystävämme kasvokkain ja viettäkäämme rauhallista joulun aikaa. Akkujen latauksen jälkeen on hyvä taas jatkaa arjen aherrusta.

Some on osa arkea?

Työväenopistossa etsittiin joulukuun alussa kolmea määräaikaista työntekijää rakentamaan digitaalista polkua ja helpottamaan muiden taivallusta. Olemme kulkeneet Susannan kanssa suunnittelu- ja kartoitusvaiheemme päätökseen, ja vuoden vaihteessa hän jatkaa matkaansa toisessa oppilaitoksessa. Onnea matkaan.

Projektityötä pedagogisten työntekijöidemme kanssa jatkaa Irma. Tekniikkaan perehtymisessä ja erilaisten sovellusten ja ohjelmien käyttöönotossa saamme avuksemme Jaakon. He ovat molemmat toimineet meillä aiemminkin ja tuntevat talon. Sen sijaan Sofia, joka työstää kanssamme erityisesti kuvallista viestintää sekä somen ja verkon hyödyntämistä viestinnässä ja markkinoinnissa, tulee täysin ulkopuolelta.

Työntekijävalintoja käsiteltäessä työväenopistossa on keskusteltu muun muassa siitä, missä määrin työväenopiston tulisi olla sosiaalisessa mediassa tai verkossa ylipäänsä. Lain mukaan vapaassa sivistystyössä korostuvat omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Some on yksi mahdollisuus toteuttaa lain määrittämiä periaatteita. Esimerkiksi Kari Hintikan mukaan toiminta sosiaalisessa mediassa tuottaa lisää sosiaalisuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä. Työväenopiston kannalta on merkittävää, että sosiaalisen median työvälineitä voidaan käyttää sekä yksilöä että joukkoa painottaen esimerkiksi opetuksessa.

Wikipediassa on todettu, että sosiaalisen median välineitä syntyy ja kuolee päivittäin. Sivustolle on listattu lähes viisikymmentä ja Tuija Aallon listauksella yli kaksisataa somepalvelua. Jokainen organisaatio käyttää sosiaalista mediaa omalla tavallaan ja joutuu punnitsemaan mihin niistä kannattaa lähteä mukaan. Totuushan on, ettei aika riitä millään kaikkeen. Siksi on hyvä käyttää aikaa ja harkita tarkkaan mihin panostaa ja kenen työtehtäviin valitun somen ylläpitäminen määritellään.

Vai olisiko jo aika todeta, että Some on osa kaikkien työtä? Susanna Rantanen kirjoittaa blogissaan soman arkipäiväistymisestä. Työpaikoilla henkilökunta kutsutaan mukaan some-talkoisiin parantamaan kattavuutta: työntekijälähettilyys integroituu kiinteästi osaksi tekemisen arkea, ja työnkuviin kuuluu automaattisesti läsnäolo sosiaalisessa mediassa firman piikkiin.

Firman piikkiin tai ei. Asian voi nähdä niinkin, että omaehtoinen näkyvyys ja opettajan tunnettuus voisi edesauttaa joidenkin kurssien toteutumista ja poikia lisää töitä. Työväenopisto on organisaationa mukana vain muutamassa sosiaalisen median palvelussa. Organisaatiolla ei ole resursseja tai edes tarvittavaa materiaalia kurssikohtaiseen kuvallista viestintään painottavaan Some-tiedottamiseen.  Mutta jos laskisimme kaikki ne yhteydet, joita työntekijöillämme on tai voisi olla, toiminnan vieminen lähemmäs ihmistä ottaisi aimo harppauksen.

Digitaaliset osaamismerkit

Open Badget on nettimaailman ansio- ja taitomerkki, joiden avulla voi pelillisin keinoin kannustaa oppijaa eteenpäin. Näiden virtuaaliseen merkkien kehittäminen aloitettiin vuonna 2010. Kuusi vuotta ne ovat valloittaneet maailmaa ja levinneet eri organisaatioihin.

Suomessakin merkkejä jaetaan muun muassa monissa oppilaitoksissa ja vapaaehtoisjärjestöissä. Esimerkiksi Lahden ja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa merkkejä voidaan käyttää vaihtoehtona perinteiselle todistukselle. Vastaavasti Martat ja Partio kannustavat jäseniään näyttämään järjestöosaamistaan virtuaalisia merkein.

Myös vapaassa sivistystyössä osaamisen tunnustaminen ja merkkien käyttö ovat myötätuulessa. Leena Saloheimon mukaan osaamismerkki soveltuu hyvin vapaan sivistystyön osaamisen tunnustamiseen. Raportissa hän toteaa, että myöntävälle organisaatiolle osaamismerkki on uusi tapa tuoda esiin koulutuksen sisältöjä ja kertoa toiminnasta.

Merkit ovat keino houkutella opiskelemaan. Joseph Barryn mukaan koulutuksen pelillistäminen onkin yksi tapa tuoda lisäarvoa koulutukselle: Koulutuksessa voidaan hyväksikäyttää pelien voimakkaasti koukuttavia ja motivoivia menetelmiä Badget-mallin avulla.

Huomasin tämän itsekin ryhtyessäni keväällä suorittamaan osaamismerkkejä Oppiminen onlinen -kautta. Kyseessä on mittava opetushenkilöstön tieto- ja viestintätekniikan täydennyskoulutuskokonaisuus, jossa voi suorittaa yhteensä 48 merkkiä. Merkkejä voi tallettaa virtuaaliseen portfolioon, kuten aikanaan tarramerkkejä pyhäkoulutauluun.

Mitä enemmän tutustuin merkeistä saatuihin kokemuksiin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että merkeillä voisi olla käyttöarvoa myös työväenopistossa. Merkkien myöntäminen ja pelillinen innostuminen voisivat omalta osaltaan lisätä sekä työväenopiston Digitaalinen toimintaympäristö –hankkeen että kaupungin digiohjelman tavoitteiden toteutumista. Koska opiston vieminen digiaikaan edellyttää sitä, että henkilökunta innostuu lähtemään mukaan ja kehittää omia digitaitojaan, ensimmäiset merkit voisivat olla tunnustuksia henkilökunnan osaamisesta ja sen kehittämisestä. Pidemmällä tähtäyksellä olisi hyvä tavoitella osaamismerkkejä, joita työväenopiston opiskelijat voisivat suorittaa.

Ajatuksesta innostuneena osallistuin verkkokoulutukseen, jossa harjoiteltiin tekemään ja myöntämään merkkejä. Kuinka tästä eteenpäin: lähdemmekö merkitsemään oppimisen polkua virtuaalisesti - se ratkeaa myöhemmin johdon päätösten ja erityisesti pedagogisen henkilökunnan näkemysten pohjalta.

Projekteja projektin sisällä

Silloin tällöin on hyvä palata prosessin alkulähteille ja muistutella mieliin, mikä olikaan toiminnan tavoite, mitä kohti olemme matkalla. Digitaalisen toimintaympäristön hankehakemuksessa toteamme, että hankkeen tavoitteena on viedä työväenopisto digitaaliseen toimintaympäristöön uudistamalla pedagogiikkaa ja oppimisympäristöjä, mutta myös opetusta tukevaa hallinnollista toimintaa ja asiakaspalvelua.

Koska tavoite on kaksijakoinen, työväenopiston digitaalista toimintaympäristöä on työstetty meneillään olevan syksyn ajan kahdella taholla: suunnittelijoista ja päätoimisista opettajista koostuvasta pedagogisessa tiimissä sekä opistosihteerien ja vahtimestarien asiakaspalvelutiimissä. Molemmissa tiimeissä on muodostettu pienempiä ryhmiä, jotka ovat aloittaneet kiinnostusalueensa mukaan yksittäisten prosessien suunnittelun "pöllöpaperilla", eli suunnittelulomakkeelle, jonka nimi sai alkunsa osittain projektin parissa työtään tekevän johtavan opettajan, Susanna Ylihärsilän, valitsemasta kuvituksesta.

Pedagogisessa tiimissä työskentelevien johtavaksi ajatukseksi Susanna muotoili: "Miten voin kehittää toimintaympäristöämme omasta asiantuntijuudesta käsin digitaalisempaan suuntaan?" Työn kohteeksi nousivat blogit, sähköiset arviointilomakkeet sekä lähiopetuksen rikastaminen digitaalisin keinoin. Asiakaspalvelutiimissä lähtökohtaksi tulivat asiakaspalvelun sähköistäminen ja sähköisen palvelun käytön helpottaminen. Tavoitteen toteuttamiseksi työn alle otettiin kotisivujen toimintojen lisääminen ja päivittäminen, sähköiset lomakkeet ja ohjeistukset.

Edellisen hankkeen aikana laadittiin työväenopistolle toimintakykysuunnitelma, jossa oli määritelty vuodelle 2016 kuusi toimenpidettä, joiden voidaan katsoa liittyvät meneillään olevaan hankkeeseen:

1. Toiminnan joustavuuden parantaminen eli digitalisoitumisen huomioon ottaminen ja tarkastelu suhteessa opiston toimintaan
2. Työn organisoinnin parantaminen raamittavilla työvälineillä, mm. aikataulutus, ohjeistus, lomakkeet yms.
3. Digitaalisten mahdollisuuksien tarkastelu ja käyttöönotto ulkoisessa tiedottamisessa, markkinoinnissa ja viestinnässä: Tiimien kotisivut kuntoon ja informatiivisemmiksi mm. kuvien avulla, uudet toiminnot kotisivualustan päivityksen myötä, muiden sosiaalisen median kanavien käyttöönotto markkinoinnissa ja viestinnässä Facebookin ohella
4. Budjettiosaamisen lisääminen ja yksittäisten tapahtumien talouden suunnittelun ohjaaminen sähköisen lomakkeen avulla
5. Sähköisen kurssipalautelomakkeen käyttöönotto
6. Henkilöstön liikkuvuuden/saavutettavuuden tiedottaminen koko työyhteisölle ottamalla käyttöön Outlook-kalenteri

Jos ryhmien kiinnostuksen kohteita tarkastellaan suhteessa toimintakykysuunnitelmaan, voidaan todeta, että vaikka henkilökunta ei ole tietoisesti pohtinut projektejaan sen valossa, nousevat esille samat asiat kuin kaksi vuotta sitten opiston toimintaa arvioitaessa ja kehittämisalueita määriteltäessä. Pitkäjänteisessä toiminnassa onkin hyvä, ettei suunta vaihdu yksittäisten tuulten mukana, vaan suuntaamme edelleen kohti samaa päämäärää.


Projektin hahmottelua Susannan johdolla

Digi-hankkeen toteutuksessa työväenopiston periaatteena on, että jokainen päätoiminen työntekijä osallistuu, mutta panostuksen määrän voi itse valita. Näin olemme jo tähän mennessä yllättyneet iloisesti: Kiinnostus digimaailman hyödyntämiseen on monen kohdalla lisääntynyt alkukartoitukseen nähden. Tuntiopettajien ajatusten kartoittaminen ja mukaan ottaminen on vielä alkutekijöissä, mutta heitäkin on jo saatu mukaan. Sekä päätoimisista työntekijöistä että tuntiopettajista on löytynyt niitä,, jotka ovat lähteneet nostamaan osaamistasoaan mm. Verdian ja DigiEssin -koulutuksissa.



Innostuksen heräämisestä kiitos kuuluu etenkin Susannalle, joka on omalla esimerkillään jaksanut johdattaa meitä kaikkia, muun muassa hankkeen tiimoilta vetämänsä pedagogisen tiimin jäseniä, ylittämään itsensä. Innostajalla on tärkeä rooli, mutta vastuu innostumisesta kuuluu meille kaikille, sillä se perustuu ihmisen omaan toimintaan. Mitä useampi haluaa lähteä mukaan, sitä pidemmälle loikkamme tulee kantamaan.

Mobiilipolitiikan ohjauksessa

Kuluttajistuminen sekä mobiilipalveluiden ja -sovellusten kasvu asettavat vaatimuksia julkisen puolen työtavoille ja ratkaisuille. Mobiililaitteiden käyttöä ja hallintaa ohjaavatkin useat lait ja säädökset. Tampereen seudulla niiden pohjalta on koottu mobiilipolitiikka, jonka tavoitteena on selkeyttää, yhtenäistää, määritellä ja ohjeistaa mobiililaitteiden käyttöä ja hallintaa. Mobiilipolitiikan esittelyä rajoittaa Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta: "henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat asiakirjat, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumista" Jotakin siitä voi kuitenkin avata.

Kaupungin periaatteiden mukaisesti kaikkien mobiililaitteiden käyttäjien täytyy tutustua mobiilipolitiikkaan, että osaavat toimia sen mukaisesti. Mobiilipolitiikan noudattaminen on esimiesten vastuulla. Esimiesten tulee varmistaa, että heidän mobiliilaitteita käyttävät alaisensa ovat tutustuneet mobiilipolitiikkaan ja noudattavat sitä. Esimiehet huolehtivat myös siitä, että työntekijöillä on riittävä osaamisen taso ja että he hallitsevat työnantajien heille tarjoamien mobiililaitteiden ja niiden sovellusten turvallisen käytön. "Henkilöiden mahdollinen osaamattomuus, huolimattomuus ja välinpitämättömyys voivat aiheuttaa organisaatioille ylimääräisiä kustannuksia tai merkittäviä tietoturvauhkia." Tarvittaessa esimies velvoittaa työntekijän tutustumaan ohjeisiin ja osallistumaan kursseille tai muuhun sopivaan perehdytykseen. Asiaan täytyy heräillä nyt myös työväenopistossa, sillä Digi-hankkeemme lähestyy mobiililaitteiden hankintavaihetta.

Ohjeiden mukaan yksittäisen mobiililaitteen käyttöikä on vähintään kolme vuotta. Vuonna 2011 teimme suuren muutoksen, kun vaihdoimme lankapuhelimet Sampolan peruskorjauksen evakkoaikana matkapuhelimiin. Useimmat niistä on jo vaihdettu kertaalleen, mutta nykypäivän tarpeisiin vanhat luurimme eivät vielä vastaa. Siksi päätoimiset työntekijät pohtivat työtään sekä liikkuvan työn tarpeitaan ja esittävät toiveensa mobiilin työnteon välineistä lokakuun loppuun mennessä.

Mobiilipolitiikan mukaan laitehankinnan tulee olla tehtävien hoidon kannalta tarkoituksenmukainen. Samanaikaisesti tavoitteena on laitteiden taloudellinen käyttö. "...mobiililaitteiden avulla voidaan parantaa kuntien palveluiden ja työn tehokkuutta sekä mahdollistaa joustava ajasta ja paikasta riippumaton työskentely ilman, että siitä aiheutuu liikaa kustannuksia tai negatiivisia riskejä."

Työnantajan laitteet ja tietojärjestelmien tieto on tarkoitettu virka- ja työtehtävien hoitamiseen. Niiden ohella on kuitenkin mahdollista käyttää omia laitteita ja liikkuvan työn sovelluksia, sillä muun muassa määräaikaisille tuntityöntekijäille ei ole tarjolla työnantajan kustantamia mobiililaitteita. Omilla laitteilla työntekijä pääsee intraan ja hän voi käyttää työsähköpostia, ettei käy kuten viime kuukausina esillä olleella Yhdysvaltain presidenttiehdokkaalla. Käyttäjän tulee luonnollisesti huolehtia laitteen turvallisesta käytöstä, kuten laitteen suojakoodeista ja siitä, ettei tallenna salassa pidettäviä tietoja salaamattomana mobiililaitteeseen tai julkisiin pilvipalveluihin edes tilapäisesti.

Työntekijä voi jakaa liittymänsä nettiä myös työtehtäviin käyttämilleen henkilökohtaisille mobiililaitteille silloin, kun tarjolla ei ole kiinteää tai WLAN-yhteyttä. Työntekijä joutuu kuitenkin erilaisissa rekisteröitymisessä käyttämään omia tunnuksiaan. Esimerkiksi Mikrosoft-tilin tai vastaavan ID:n käyttö älypuhelimissa ja tableteissa on pakollista. Näissä yhteyksissä ei käytetä työnantajan sähköpostiosoitetta, koska tiliä käytetään usein muuhunkin kuin työtehtäviin ja toisaalta työsuhteen loppuessa kaikki työsähköpostiin liitetyt tilit tulee lakkauttaa. Erityisen hankalaa tämä olisi lähes 400 tuntiopettajalle, joiden työsuhde on pisimmilläänkin lukukauden mittainen.

Myös kuntapuolella mobiililaitteet ja etätyö voidaan nähdä yhtenä kilpailutekijänä työntekijämarkkinoilla, kuten Riihimäellä. Täysin mobiililaitteeton toiminta ei ole enää edes mahdollista, koska työn muodot ja vaatimukset ovat viime vuosien aikana oleellisesti muuttuneet. Esa Mäkinen kirjoittaakin: "Jossain vaiheessa tulee vastaan se hetki, kun vapaaehtoisesta digitalisaatiosta siirrytään digipakkoon." Näin käynee työnteossakin, mikäli haluamme pysyä mukana kehityksessä. Vakinainen henkilökuntamme saa pian kaivattuja laitteita. Mutta mikä on vastuumme sivutoimisia tuntiopettajien tarpeita ja sitoutumista ajatellen?

Konsernihallinnon kehittäminen vaikuttaa askeliimme

Olemme tehneet yhteistä digi-matkaa vasta kolmatta kuukautta. Mitä pidemmälle syksyä ehdimme, sitä useampia digiaskeleita otamme. Viikko sitten pohdimmekin koko päätoimisen työyhteisön kesken muun muassa sitä, missä olemme menossa ja mitä olemme saaneet aikaan. Tyytyväisyyttä herätti etenkin se, että olimme ylipäänsä aloittaneet matkan ja se, että tuntiopettajilla on potentiaalia digi-hankkeeseen. Myös se, että vihdoinkin on mahdollista saada toimivia laitteita ja ohjelmia liikkuvaan työhön, koettiin hyvänä asiana. Mutta paljon on matkaa vielä edessä ja monenmoista kehitettävää.

Askelten tiheyteen eivät vaikuta vain omat aloitteemme toimintamme kehittämiseksi. Koko kaupunkiorganisaatio on digituulten vallassa, ja siksi työväenopiston digitaalisen toimintaympäristön askelia tahdittaa useampiakin kaupungin hankkeita. Kaksi niistä on ylitse muiden: laskutuksen ja matkapalvelujen keskittäminen konsernihallinnolle.

Konsernihallinnon hankkeet ovat selkeästi hallinnon tehostamistoimenpiteitä. Kyse on kokonaisedullinen ratkaisu, jossa organisaation etu menee yksittäisten yksiköiden intressien edelle: yksittäisen yksikön kustannuksia se voi nostaa, mutta koko kaupungin tasolla on odotettavissa säästöä.

Työväenopiston kurssilaskutusten siirto keskitettyyn laskutusmalliin näyttäytyi työväenopiston asiakkaille jo tänä syksynä. Opiskelijat olivat ehtineet melko lyhyen vaiheen aikana tottua siihen, että he saivat viitenumeron kurssimaksun maksamista kurssi-ilmoittautumisen yhteydessä. Syksyn kursseille ilmoittautuessa se ei enää ollut mahdollista, koska ilmoittautuminen sekä laskujen valmistelu tehdään yhdellä ohjelmalla, mutta laskujen lähettäminen sekä maksujen seuraaminen toisella ohjelmalla. Eivätkä nämä ohjelmat keskustele keskenään siirtovaihetta lukuunottamatta.

Prosessissa mukana olleena ymmärtää asiakkaan ja maksun kohtaamiseen liittyvät ongelmat, mutta niiden selvittäminen lyhyen kaavan mukaan asiaan vihkiytymättömälle, olipa hän työntekijä tai asiakas, ei olekaan niin yksinkertaista. Prosessi on vielä kesken, ja parannuksia pyritään tekemään vielä etenkin maksamaan siirtymisessä.

Matkapalvelujen keskittäminen vaikuttaa erityisesti tuntiopettajien matkakorvauksiin. Työehtosopimuksen mukaan kansalaisopiston tuntiopettajat ovat oikeutettuja matkakorvaukseen yli kuuden kilometrin yhdensuuntaisesta matkasta. Vuonna 2015 työväenopisto maksoi 400 matkalaskua, jotka tuntiopettajat toimittivat paperilla opistolle ja työväenopiston opistosihteeri syötti verkkopalveluun. Kaksi viikkoa sitten matkustamiseen liittyvät asiat keskitettiin konsernipalveluyksikköön ja samalla menetimme opistosihteerimme, eikä tilalle voi palkata uutta.

Nyt tuntiopettajilla on edessään sähköiseen matkalaskutukseen perehtyminen, kunhan ensin saamme heille riittävästi tunnuksia ja oikeuksia. Se onkin yllättävän mutkikas juttu, sillä kaupunkiorganisaation henkilöstöhallinnon toimintamallit eivät aina sovellu sellaisenaan satojen lyhyessä määräaikaisessa työsuhteessa olevien tuntityöntekijöiden työpanokseen perustuvan yksikön henkilöstöhallintoon.

Muutokset palvelevat kokonaisuutta, ja suunta on eteenpäin. Muutosvaihe aiheuttaa silti tuskaa, jota voidaan pyrkiä lievittämään selvittämällä muutoksen tarve riittävän konkreettisella tasolla. Kuten Ari Maaninen toteaa: "Kritiikin esittäjä osoittaa sitoutumisensa organisaatioon ja jopa kiinnostuksensa itse muutokseen, mutta kaipaa vielä toiminnan muuttamiseksi rationaalisia syitä ostaa ajatus itselleen."

Etätyö on osa digiajan työntekoa

Tampereen kaupungin organisaation toimintakykysuunnitelman mukaan sujuvaan hallintoon liittyy mm. työtekijöiden liikkuvuuden ja työskentelyn mahdollistaminen aika- ja paikkariippumattomasti. Julkilausuttuna toimenpidetavoitteena on, että etätyö otetaan käyttöön yhtenä työn tekemisen muotona niissä tehtävissä, joissa se on mahdollista.

Kannatan tavoitetta lämpimästi, ja olenkin siirtynyt projektin puitteissa tekemään työtäni osittain etänä. Etätyön mahdollisuutta tarkastellaan työväenopistossa myös muiden halukkaiden kanssa. Pakottaahan ei ketään voi.

Etätyö-tavoitteen toteuttaminen edellyttää luottamusta ja toimintatapamuutoksen hyväksymistä johdon lisäksi myös ruohonjuuritasolla. Kun työntekijä tekee työtään itse valitsemassaan paikassa, esimiehen tulee luottaa alaistensa kykyyn suunnitella ja priorisoida omaa työtään. Ajatus ei tosin ole uusi työväenopistossa - näinhän meillä on tehty jo ainakin niin kauan kuin olen talossa ollut - kukaan ei tiedä mitä toinen tekee tai onko hän edes talossa. Onko se sitten hyvä vai paha?

Etätyössä johtamisen haaste siirtyy vahvasti myös työntekijälle itselleen, koska keskeisin johtamisen väline on työntekijän kyky johtaa itseään. "Itsensä pomottaminen ei ole aina helppoa", toteaa Seppo Tuomivaara Työterveyslaitokselta. Toisaalta esimiehen työnjohtovelvollisuus ei poistu, joten esimiehellekin on annettava mahdollisuus tehdä omaa työtään. Itsenäinen etätyö korostaakin alaistaitoja esimiestaitojen ohella.

Kokemusteni mukaan etätyöpäivänä työ on stressittömämpää, ja silti huomattavasti tehokkaampaa kuin työpaikalla, vaikka sähköpostiin vastaaminen haukkaakin yhtä lailla ison osan työajasta. Sähköpostin, pikaviestinten ja puhelimen aikakaudella yhteydenpito työpaikalle ja asiakkaisiin onnistuukin varsin kivuttomasti ja luo läsnäolon tunnetta. Kuitenkaan siirtyminen kasvokkain tapahtuneesta ajatusten vaihdosta sähköiseen viestintään ei ole itsestään selvyys: "Olen tavoitellut sinua usean päivän ajan", kertoi kollegani, tarkoittaen käyneensä työhuoneeni ovella pyörähtämässä. Asia ei ollut niin akuutti, että soittaminen tai kirjoittaminen olisivat käyneet hänen mielessään.

Kaikkea työtä ei voikaan tehdä etänä, etenkin jos halutaan pysyä mukana työpaikan sosiaalisessa verkostossa. Linda Pynnösen mielestä on hyvä, että etätyötä tehdään vain muutamia päiviä viikossa, toisaalta joitakin töitä voi tehdä pitkiäkin aikoja muita kasvokkain tapaamatta. Työn luonne ratkaisee missä työtä voi tehdä tarkoituksenmukaisesti ja turvallisesti.

Eikä sovi unohtaa etätyön pelisääntöjen kirjaamisen tärkeyttä. Yhteisesti hyväksytyt pelisäännöt ovat yhtä tärkeitä niin digitaalisessa kuin face-to-face toimintaympäristössä.

Samoilla sovelluksilla pedagogiikkaa ja hallintoa

Kulunutta viikkoa on värittänyt Tampereen kaupungin Digiroadmapin käsittely. Digitalisoinnin suuntaviivoissa tavoitellaan mm. rutiinipalvelujen toteutusta digitalisoituna etäpalveluna sekä palvelujen markkinoinnin ja viestinnän muuttamista sähköiseksi vuoteen 2025 mennessä. Myös vapaan sivistystyön opetustarjonnan digitalisointi on mukana listalla. Hurja tavoite, vaikka tähtäin onkin vasta vajaan kymmenen vuoden päässä.

Työväenopiston digitaalisen toimintaympäristön hankkeen askelmerkit johtavat samaan suuntaan kuin Digiroadmap. Vaikka tavoitteemme ei ole opetustarjonnan totaalinen digitalisointi, erilaisten alustojen, ohjelmien ja sovellusten hyötykäyttö on väistämättä edessä. Siksi työväenopistostakin on lähdetty mukaan Hämeen ammattikorkeakoulun ja Kansalaisopistojen Liiton yhteistoiminnassa toteutettuihin Verdia-koulutuksiin.

Tämänpäiväisessä koulutuksessa opiskelimme kuinka uudenlaisia esitystekniikoita voi käyttää opetuksen tukena. Kuvien hyötykäyttöön perehtyminen ja sovellusten pintapuolinenkin harjoittelu osoittivat, että edessä oleva tie voi olla pitkä ja kivinen. Sovellusten käytön opiskelu ei sinällään ollut vaikeaa, mutta mistä ottaa se aika, jonka niiden omaksuminen vaatii? Ja kuinka juurruttaa uudet tavat työyhteisöön? Alkuun pääseminen edellyttää, että innostus asioihin tutustumiseen lähtee työntekijöistä itsestään. Kaikkea ei voi eikä ennätä tehdä työajalla. Siksi innostukseen johtavan uteliaisuuden synnyttämisessä voi olla vielä tekemistä.



Canvan harjoittelua

Henkilökohtainen näkökulmani sovellusten tarkastelussa on pedagogisen rikastuttamisen lisäksi myös hallinnollinen elävöittäminen. Uudenlaiset esitystekniikat ja muutkin opetushenkilöstölle digitaalisuuteen liittyvät koulutukset antavat eväitä myös hallinnon ja asiakaspalvelun tehtäviin. Loppujen lopuksi välineet ovat kaikilla samat, ja tavoitteetkin - ainakin jossain määrin.

Opetusta verkkoon

Tänä syksynä työväenopiston tavoitteena on saada digihankkeelle selkeät suuntaviivat ensi vuoden kokeiluja varten. On siis aika ryhtyä paloittelemaan norsua. Tuntuu hyvältä aloittaa se tarkastelemalla mitä muualla on tehty.

Joissakin opistoissa on tartuttu jo molemmin käsin kiinni verkkoon. Mäntsälän kansalaisopisto näytti tietä hallinnon puolella siirtämällä ensimmäisenä opistona kurssihallintajärjestelmänsä verkkoon. Kyseinen HelleWi-kurssihallintajärjestelmää on nykyisin suosituin kansalaisopistojen käytössä oleva järjestelmä, jonka kautta sadat tuhannet opiskelijat varaavat paikkansa kursseille ympäri Suomea. HelleWin mahdollisuuksia mekin pyrimme hyödyntämään entistä enemmän: sähköinen päiväkirja ja sen mobiili versio, sähköiset arviointilomakkeet, taloushallinnollisten liittymien käyttö, siirtotiedostot jne.

Myös verkko-opetus ja etäluentojen järjestäminen ovat kansalaisopintojen koulutustoimijan íntresseissä. Esimerkiksi Omniaan kuuluvassa Espoon työväenopistossa on viety verkkokurssien toteuttamista eteenpäin määrittelemällä tietty tuntimäärä käytettäväksi vain online- ja verkkokurssien käyttöön. Niin ikään monissa muissa kansalaisopistoissa opetetaan eri aineita lukuisilla verkkokursseilla. HelleWi-opistojen Linnunradalta löytyykin satoja verkkokursseja, jo pelkästään 250 km:n säteellä Tampereesta on 203 verkkokurssia. Tampereen seudun työväenopisto toteuttaa niistä kaksi.

Myös yleisluentojen verkkovälitteisyys on tullut jäädäkseen. Turun suomenkielinen työväenopisto on tarjonnut osaa luennoistaan etälähetyksinä keväästä 2015 alkaen. Muun muassa muut oppilaitokset voivat tilata heiltä luentoja näytettäviksi. Monissa muissa kansalaisopistoissa on tarjolla verkkoluentoja yksityisille oppilaillekin joko ilmaiseksi tai maksua vastaan.

Verkkoon siirtymisen myötä vapaan sivistystyön tavoitettavuus paranee. Opiston sijainnilla ei ole enää merkitystä, jos opintoihin osallistutaan pelkästään verkossa. Toisaalta muutaman illan voi ehkä matkustaakin parin tunnin päähän, jos muu osuus kurssista on verkossa. Lisäksi heille, jotka arvostavat fyysistä läsnäoloa, on tarjolla kursseja suhteellisen lähellä, ja ehkä he hyödyntävät verkossa olevaa materiaalia kertaamiseen ja itseopiskeluun. Mahdollisuuksia on monia, kunhan opistoilla on tahtoa, kykyä ja resursseja lähteä mukaan yhteiseen virtuaaliseen kansalaisopistoon.                        

Tallennetaan Slackiin?

Minun digiaskeleeni ovat alkaneet kauan ennen työväenopistoon tuloa ja kulkeneet kivisiä polkuja. Olen ottanut uusia ohjelmia käyttöön lukuisia kertoja, ja lähes aina olen tehnyt sen yrityksen ja erehdyksen kautta. Se on tehokasta oppimista, sillä virheet auttavat kummasti muistamaan - mitä pahemmin on sattunut, sitä paremmin se on syöpynyt muistin syövereihin.

Uusiin ohjelmiin perehtymiseen ei aina ole liiemmälti aikaa, sen saatoimme jälleen kerran kokea. Viime viikot ovat työväenopistossa olleet hektisiä, kun syksyn kurssiesitettä on saatettu painokuntoon. Esite taitetaan opistolla taitto-ohjelmalla, jonka jälkeen se lähetetään sähköisesti painofirmaan. Taittajan muistissa on kuitenkin vielä nekin ajat, jolloin työväenopistosta ajettiin useampi tunti painopaikkaan tarkistamaan vedosta ja eksyttiin matkalla. Sähköisellä asioinnilla aikaa säästyy ja muutoksia voi tehdä helposti useampaankin kertaan, sillä sähköiset versiot liikkuvat helposti organisaatioiden välillä.

Myös työväenopiston toinen painatukseen menevä materiaali oli saatava valmiiksi ja taittajalle ennen juhannusta. Kyseessä oli kuitenkin sen verran pieni tuotos, ettei sen kanssa pidetty kiirettä. Vasta alkuviikosta avattiin asiaan liittyvä sähköpostikin tarkempaa tutkimista varten: "Aineistot on talletettava Slackiin juhannukseen mennessä." Ja toisessa sähköpostissa vielä tarkennus: "Materiaalit omaan kansioon Channelsin alta." Siis mihin? Emme olleet työväenopistossa ennen törmänneet koko ohjelmaan,

Mikäpä siinä sitten, googlettamallahan asiat nykyisin selviävät. Tämän sovelluksen osalta suomenkielisiä tekstejä ei kovin paljoa löytynyt. Janne Jääskeläinen kehui Slackia maasta taivaaseen: "Slack on nyt kuuminta hottia, viileintä hippiä ja parasta sitten viipaloidun näkkileivän." ja "Yksinkertaisuudessaan Slack on kuin Skype steroideilla." Anna Söderlund taas kuvaa Slackia työkäyttöön tarkoitetuksi WhatsAppiksi. Muutamien muidenkin kerrottujen kokemusten mukaan sisäinen sähköposti voisi vähitellen jäädä organisaation sisällä historiaan. Ei kuulostanut yhtään hullummalta ajatukselta, kun yhdellä sun toisella meistä posti tahtoo täyttyä tämän tästä. Tosin Senja Larsen, joka niin ikään suitsuttaa Slackiä, päättää tekstinsä lauseeseen: "Sähköposti saattaa olla Internetin torakka, joka sinnittelee hamaan loppuun asti."

Slack on siis organisaatioviestintään luotu pilvipohjainen tiimityötila ja pikaviestipalvelu. Se toimii yhteen muutamien muidenkin sovellusten kanssa, kuten Google Drive ja Dropbox. Sovelluksen käyttöönotto oli todella helppoa, vaikka suomenkielisiä käyttöohjeita ei nopeasti selattuna löytynytkään, ja englanninkielisetkin ohjeet etsin vasta tänään. SlackBot auttoi reitille, ja loppu sujuikin leikiten. Taitettavan materiaalin tallettaminen työväenopistolle nimetylle keskustelukanavalle oli kiitettävän yksinkertaista. Talletettaviin kuviin ja tekstitiedostoihin sai lisättyä ohjeistustekstiä viestinä, joka näkyi kuvan yhteydessä. Yksityisen viestin lähettäminen onnistui siinä missä pikaviestintä millä muullakin ohjelmalla.

Slackiin voi luoda avoimia ja yksityisiä keskustelukanavia, joihin voi kutsua myös ulkopuolisia käyttäjiä. Siksi sovelluksen käyttö työväenopiston kaltaisessa, pääasiassa sivutoimisista työntekijöistä koostuvassa työyhteisössä, voisi antaa uudenlaisia sähköisiä mahdollisuuksia mm. kurssisuunnittelussa. Ehkä se soveltuisi Digi Top -hankkeemme eri osa-alueiden käsittelyfoorumiksi? Vai korvaisiko se peräti juuri perustamamme Google+ yhteisön? Niin pitkällä emme vielä ole, että tästä asiasta juurikaan tietäisimme, mutta olemme viestintäsihteerin kanssa päättäneet perehtyä asiaan tarkemmin. Mutta sitä ennen on aika viettää kesäloma: elokuussa taas astutaan pitkin digimaailman polkuja.

Tietoturvallisuudessa on kyse valinnoista

Oppilaitoksen ydintehtävä on tuottaa laadukasta opetusta. Siksi oppilaitoksen kehittämishankkeissa on useimmiten kyse pedagogisen toiminnan kehittämisestä. Työväenopistossa pedagogisen toiminnan lisäksi tarkastellaan hallintoa ja asiakaspalvelua. Digitalisaation näkökulmasta hallinnossa on vielä paljon tekemistä, esimerkiksi toimimme sähköisessä ilmoittautumisympäristössä, mutta arkistointisääntömme tuntee vain paperisen arkistoinnin. Molemmat arkistointitavat nostattavat kysymyksiä tietoturvallisuuden näkökulmasta myös talletettavan tiedon oikeutuksesta.

Ilmoittautuessaan kurssille opiskelijan on ilmoitettava nimensä, sosiaaliturvatunnuksensa ja kaikki yhteystietonsa - myös sähköpostiosoite - mikäli haluaa vahvistusviestin ilmoittautumisestaan. Aina silloin tällöin joku puhelinilmoittautuja asettaa näiden tietojen kysymisen kyseenalaiseksi. Kyse on kuitenkin asiakkaan identifioimisesta maksulliselle kurssille ilmoittautuessa, ja siten tietojen kerääminen on sallittua.

Sen sijaan henkilö- ja yhteystietojen jakamista Somessa kannattaa harkita. Joskus kurssimaksusta reklamoidessaan asiakas kiistää ilmoittautumisensa. Silloin jää pohtimaan, voisiko asia olla niin, olisiko kyse identiteettivarkaudesta. Olemme kukin itse vastuussa tietojemme käytöstä, siksi kannattaa olla tarkkana.

Identiteettivarkauksilta suojautumisen lisäksi netin käytön turvallinen käyttö tulisi olla muutenkin kirkkaana mielessämme. Minna Alasuutarin tutkimuksen mukaan vasta henkilökohtainen pettymys opettaa. Miksi meille onkin niin vaikeaa noudattaa varovaisuutta etukäteen? Tietoa on hyvin tarjolla, esimerkiksi Tampereen kaupungin työntekijöiltä odotetaan vähintään henkilöstölle laaditun tietoturvallisuuden peruskurssin käymistä. Tietoturvallisuuteen perehtyminen kuuluu myös työväenopiston Digi Top -hankkeeseen. Mitä sillä tiedolla teemme, ja noudatammeko ohjeistuksia, päättää jokainen itse.

Vaikka emme itse laittaisikaan yksityisyyttämme julkiseksi, luvan julkaisemisesta voi antaa jollekin toiselle. Perjantain uutisissa kerrottiin, kuinka kauppias Ville Meronen sai koululaisten näpistelyt kuriin uhkaamalla Somella:"Näpistämällä tai varastamalla hyväksyt että kuvasi/videomateriaali tapahtumasta julkaistaan sosiaalisessa mediassa ja muissa mahdollisissa julkaisuissa." Valinta jää asiakkaalle, tässäkin tapauksessa. Toimisikohan sama Sampolassa?

Heti mulle kaikki tänne nyt?

Edellisessä työväenopiston laatu- ja kehittämishankkeessa kartoitimme toimintakykysuunnitelmaa tehdessämme kaiken sen, missä henkilökunnan näkökulmasta oli kehitettävää. Saimme kokoon yhteensä 80 parantamisaluetta ja 120 niihin liittyvää toimenpidettä vuosille 2014-2018. Toimenpiteiden toteuttaminen on jo aloitettu, mutta vuoteen 2018 tuntuu olevan liian pitkä aika. Lisäksi koko ajan tulee uusia asioita esille.

Joskus tulee tunne, että kaikki asiat pitäisi toteutua ja kaikkeen pitäisi olla vastaus yhtä aikaa ja mieluiten heti. Emme malta odottaa ja priorisoida. Emmekä luota toisten tekemiin priorisointeihin. Olemme pärjänneet näinkin, mihin nyt ykskaks on niin hoppu? Karita Nybergin mukaan kärsimättömyys on nykyajan yleisin virus. Vai onko kyseessä sukupolvien murros, y-sukupolven esiinmarssi? Tosin samaa kärsimättömyyttä on yhtä lailla x-sukupolvessakin. Ei siis ihme, että mm. Anna Levlin kumoaakin väitteet y- ja x-sukupolvien eroista. Mutta x-sukupolven puheenvuoroissa kuulee kyllä jotain, mitä y-sukupolven suusta en ole kuullut: "millä ajalla digitaalisuutta oikein kehitetään?"

Tampereen kaupunkistrategiaan kuuluu viisi painopistealuetta: yhdessä tekeminen, elinvoima ja kilpailukyky, ennaltaehkäisy ja hyvinvointierojen kaventaminen, kestävä yhdyskunta sekä tasapainoinen talous ja uudistuva organisaatio. Yksi keskeisimpiä tavoitteita on toiminnan tehostaminen, mikä voi jossain määrin lyödä työhyvinvointitavoitteen korville. Mutta asia voidaan nähdä toisinkin. Siksi työväenopiston tavoitteena on, että normaalistikin tekemäämme työtä uudelleen tarkastelemalla ja hieman erilailla toteuttamalla, voisimme astua digiaskelen lähemmäs lopullista määränpäätä, mikä se sitten kenelläkin on. Suurin osa meistä lienee kuitenkin kiinnostunut oman työnsä kehittämisestä.

Kyse on päivittäisistä valinnoista. Hyvä esimerkki tästä on mm. Opettaja-lehdessä julkaistu teksti Turun ammatti-instituutin digiloikasta, jossa työssäoppimisjaksolla otettiin käyttöön paperiton näyttösuunnitelma. Opiskelija kirjoitti suunnitelmansa pilvipalveluun, jossa opettaja ja työpaikkaohjaaja pääsivät kommentoimaan reaaliaikaisesti. Positiivisina puolina nähtiin paperittomuuden lisäksi myös ohjaussuhteen selkeytyminen ja ajansäästö arvioinnissa. Ongelmiakin toki oli: ohjelma, joka muokkasi kirjoitusasetuksia omanlaisekseen. Esimerkki ei sellaisenaan sovi kansalaisopistomaailmaan, mutta mallintaa kuitenkin sitä, että totuttujen tapojen muutoksen ei tarvitse olla suuri. Parhaimmillaan se on sidoksissa perustyöhön, ja siten johtaa hyviin lopputuloksiin.

Odotellaan siis rauhassa syksyä, tarkastellaan kartoituksen tuloksia ja päätetään yhdessä mistä aloitamme. Kyllä tämä vielä tästä: olemme oikealla tiellä niin kauan, kunnes se vääräksi todistetaan.

Digiloikan lähtökuoppia

Oppilaitostoiminnan arjessa on käsillä jo kesäloman odotus ja ensi syksyn kurssisuunnitelmien saattaminen esitekuntoon. Mitään uutta ja ihmeellistä ei kannata nyt aloittaa. Siitä huolimatta olemme työväenopistossa aloittaneet digiloikan lähtökuoppien kaivamisen: jokainen päätoiminen on vastannut kyselyyn, jossa tarkastellaan missä lähtötilanteessa itse kukin tällä hetkellä on. Kyselyn ja siihen liitetyn haastattelun perusteella lähdemme syksyllä suunnittelemaan loikkaajien valmennusohjelmaa ja kuinka aloitamme kevyen verryttelyn.

Lähtökohtamme ovat erilaisia, mutta se ei haittaa. Jokainen valmistautuu loikkaan kuntonsa mukaan. Joku on ollut tekemisissä erilaisten sovellusten ja vempainten kanssa pidemmän aikaa, toinen taas on jo toinen jalka oven välissä lähdössä eläkkeelle, eikä tunne enää tarvitsevansa loikkakuntoa. Näin ollen myös tavoitteemme on hyvin yksilöllisiä. Hyvä niin. Jokainen askel on kuitenkin eteenpäin, iloitkaamme niistä, sillä tässä loikkakisassa on vain voittajia.

Organisaationa työväenopiston tavoite on kaksijakoinen. Ensimmäinen tavoite on saattaa digitaalinen toimintaympäristö osaksi työväenopiston opetusta perinteisen luokkamuotoisen kurssiopetuksen rinnalle sekä uudistaa vapaan sivistystyön pedagogiikka ottaen mukaan digitaalisia sovelluksia, laitteita ja menetelmiä kokeillen ja kehittäen. Tiedossa on siis mm. erilaisten sovellusten kokeilemista. Se on vaihe, jota odotan innolla, enkä malttanut olla jo aloittamatta. Tutustuin muun muassa erilaisiin esittelydioja korvaaviin vaihtoehtoihin, kuten PowTooniin, jolla voi luoda animoituja esityksiä.

Toinen organisaatiotasoinen tavoite on selkeämmin Tampereen kaupunkistrategiasta nouseva: tehostaa työtä ja mahdollistaa parempi resurssien kohdentaminen opetusta tukevassa hallinnollisessa toiminnassa. Keskustellessamme mitä pieniä verryttelyaskelia voisimme tavoitteemme saavuttamisessa ensin ottaa, nousi esille erityisesti arkityövälineiden käytön haltuunotto. Esimerkiksi kaupunki on jo muutaman vuoden ajan suositellut sähköisen kalenterin käyttöä. Silti useimmille kalenterin käyttö on vieras asia. Myös opiskelijahallintojärjestelmämme HelleWi on päivitysten myötä saanut monia uusia toimintoja, joita emme ole ottaneet käyttöön. Olemme pärjänneet hyvin näinkin, mutta syksyllä ryhdistäydymme ja otamme nuo ja muutaman muun sähköisen työvälineen haltuumme.

Itsensä kehittäminen on pienten askelten politiikkaa, kyllä se hyppykin sujuu harjoittelun myötä.

Tekijänoikeusviidakko raivataan CC-lisenssillä

Kuva: Kendall Lane

Kuluneella viikolla työväenopiston pedagogisessa tiimissä keskusteltiin tekijänoikeuksista. Digimaailman hyödyntämisessä ne ovat yksi olennaisimmista kysymyksistä. On tärkeä tuntea tekijänoikeudet, jos haluaa hyödyntää lukuisia netistä löytyviä materiaaleja osana omaa opetusta tai verkkomateriaalia.

Tekijänoikeuslupien kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä vaikka kansalaisopistot ovat valtionapua nauttivia oppilaitoksia, niiden lupakäytännöt eivät vastaa esim. peruskoulun, toisen asteen tai yliopiston käytäntöjä. Kansalaisopistojen Liitto KOL neuvotteli Kopioston kanssa kansalaisopistoille erillisen kopiointiluvan, joka kattaa valokopioinnin ja tulostamisen sekä digitaalisen kopioinnin ja käytön opetuksessa ja tutkimuksessa kansalaisopistoissa. Kopioitua aineistoa voi käyttää opetusmateriaalin täydentämiseksi ja lisämateriaalina sekä osana itse tehtyä opetusmateriaalia. Neuvoteltu lupa on hyvä alku, mutta se ei koske esim. liikkuvaa kuvaa. Niihin on omat lupansa, tosin joskus raja elokuvateoksen ja ei-elokuvateoksen välillä jää opettajan omaan harkintaan.

Lupa-käytäntö on huomattavasti helpompi, jos hyödyntää nettimateriaalia, johon tekijä on itse kirjannut käyttöoikeudet. Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani Creative Commons -lisenssointi helpottaakin suuresti materiaalin käytettävyyden lisäämistä. Jos materiaali on joka tapauksessa tarkoitus laittaa nettiin katseltavaksi, voi samalla miettiä, olisiko mahdollista antaa lupa laajempaankin käyttöön. Lisenssoimaan voi houkutella esimerkiksi se, että lisäoikeuksilla materiaalia jakaneen nimi mainitaan näyttöjen yhteydessä, jolloin hän voi saada huomattavasti enemmän näkyvyyttä. CC-lisenssillä voi halutessaan kieltää kaupallisen käytön, mutta se ei Opettajan tekijänoikeus oppaan kirjoittaneen Tarmo Toikkasen mukaan estä materiaalin käyttöä kansalaisopistossa.

Verkosta löytyy runsaasti CC-lisenssoituja materiaaleja. Yleisimmin tunnettu vapaasti lisenssoitu materiaali lienee Wikipediassa. Noin 10 000 000 artikkelia kuvineen ja muine oheismateriaaleineen ovat kaikkien vapaasti käytettävissä. Myös multimediapalvelu Wikimedia Commonsin kaikki 10 000 000 mediatallennetta ovat jatkohyödynnettävissä. Näiden lisäksi on monia muitakin, kuten multimediapalvelu Pixabay tai musiikkipalvelu Jamendo. Valokuvasivustoja ovat mm. Flicker, Find a photo, Life of Pix jne. Jarkko Sjöman on tehnyt vinkkikoosteen kymmenestä ilmaisesta valokuvapankista.

Myös avoimia oppimateriaalia löytyy yhä enenevässä määrin. Materiaalia on olemassa vaikka suomenkielisellä Le Mill sivustolla sekä englanninkielisellä sivustolla OER Commons. Open Courseware taas sisältää yli 5000 avoimesti käytettävissä olevaa kurssia. Netissä on tarjolla myös muutamia avoimen koodin oppikirjoja, esim. matematiikan opettamista varten. Oman hidastavan tekijänsä muodostaa luonnollisesti se, että materiaalien löytäminen ei ole aina helppoa.

Kaikkiin tarpeisiin ei tietenkään löydy avoimia materiaaleja. Silloin kannattaa muistaa, että kotitehtävät eivät ole poissuljettuja vapaassa sivistystyössäkään: vinkkaaminen ei riko tekijänoikeuksia. Opettaja voi mielin määrin jakaa osoitteita, ja oppija voi tutustua materiaaliin itsenäisesti. Ja usein luvan kysyminen antaa myönteisen vastauksen, sillä moni tekijä ei tule edes ajatelleeksi lisenssointia latausta tehdessään.

Olipa lupa saatu millä tavalla tahansa, kannattaa muistaa, että tekijänoikeus suojaa aina teoksen tekijää. Vaikka oikeuteen lienee päätynyt tähän mennessä vain yksi tapaus, on tekijänoikeuden rikkominen rangaistava teko. Tervettä järkeä saa silti käyttää, kuten Kopioston varatoimitusjohtaja Jukka-Pekka Timonen on sanonut. Kunnia kuitenkin sille, jolle se kuuluu.

Avoin data - osa julkishallinnon läpinäkyvyyttä

Digimaailmassa päivän trendinä on avoimuus. Puhutaan avoimesta datasta, avoimesta oppimisympäristöstä ja avoimista oppimateriaaleista. Miten tätä voitaisiin hyödyntää maksavien asiakkaiden parissa toimivassa oppilaitoksessa? Asia kiinnosti siinä määrin, että lähdin alkuvuodesta mukaan julkishallinnon datan avaajan mestarikurssille. Lähtiessäni en tiennyt asiasta juuri mitään, mutta Digitaalinen toimintaympäristö -hankettamme ajatellen päätin tutustua asiaan.

Avoimen datan juuret yltävät yli kolmenkymmenen vuoden taakse. Julkishallintoon se rantautui viisi vuotta sitten, kun Suomen hallitus julkaisi periaatepäätöksen julkishallinnon digitaalisten tietoaineistojen saatavuudesta: "..tietoaineistojen tulee olla avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin ehdoin, pääsääntöisesti maksutta.” Datan hyödyntäminen on myös nykyisen hallituksen keskeisiä tavoitteita.

Avoimesta datasta puhuttaessa datalla tarkoitetaan merkeistä ja symboleista koostuvaa digitaalisesti tallennettua ja koneellisesti luettavissa olevaa informaatiota, joka voi muodostaa esimerkiksi dokumentteja, tietokantoja, kuulemisten transkripteja ja audiotallenteita. Kun data julkaistaan uudelleenkäytön sallivalla lisenssillä maksutta ja koneluettavassa muodossa, voidaan puhua avoimesta datasta.

Avoin data on kenen tahansa vapaasti katseltavissa, ladattavissa, kopioitavissa, muokattavissa ja uudelleen käytettävissä ilman käytännöllisiä, teknisiä, juridisia tai taloudellisia esteitä. Ainoaksi käyttöä rajoittavaksi tekijäksi datan tuottaja voi edellyttää, että aineisto tulee asianmukaisesti nimetyksi ja antaa siten käyttäjälle varmuuden datan alkuperästä.

Avoin data lisenssoidaan Creative Commons -lisensseillä. Samaa lisenssointia käytetään avoimissa opetusmateriaaleissa.

Hallinnollisessa työssä syntyy monia tiedostoja, joita voitaisiin avata. Valtionvarainministeriö todetaan:”Tieto on pääomaa, jonka arvo kasvaa sitä jaettaessa ja jalostettaessa. Julkishallinnolla on hallussaan huomattavat tietovarannot. Helpottamalla niiden käyttöä voidaan lisätä tämän tietopääoman arvoa, luoda mahdollisuuksia uudelle liiketoiminnalle, tutkimukselle ja koulutukselle, kehittää parempia palveluja kansalaisille ja parantaa päätöksentekoa, tehostaa hallinnon toimintaa ja lisätä sen läpinäkyvyyttä.”

Valtiollisessa avoindata.fi-katalogissa on avattu nyt jo noin 2000 julkishallinnollista tietoaineistoa. Myös Tampereen kaupunki on ollut aktiivisesti mukana datan avaamisessa: kaupungin datakatalogiin kerätään kaikki kaupungin avoimena julkaistu tietoaineisto. Myös mestarikurssin tuotokseni Tampereen seudun työväenopiston tilastot 2013-2015 päätyivät katalogiin.

Hallinnollinen avoin data ei ole työväenopiston ydintoiminnan kannalta oleellisin asia, mutta antaa ehkä muille mielenkiintoista tietoa. Työväenopiston julkaistut tilastot ilmentävät määrällisin mittarein työväenopiston toimintaa, verorahojen käyttöä ja vaikuttavuutta. Vastaavanlaiset tiedot on julkaistu avoimena datana mm. Helsingin suomenkielisestä ja ruotsinkielisestä työväenopistosta sekä Espoon työväenopistosta, mikä mahdollistaa vertailtavuuden eri opistojen välillä. Esimerkiksi niistä voi nähdä, mikä on vapaan sivistystyön hinta ja kuinka paljon kaupungit satsaavat työväenopistojensa kautta vapaaseen sivistystyöhön.

Muun muassa tamperelaisten ja ylöjärveläisten näkemyksiä kansalaisopistojen vaikuttavuudesta tarkastelleen Kaiku-projektin raportin kirjoittanut Hamadi (2001) otsikoi raporttinsa ”Hyvää helvetin halvalla.” Nyt jokaisella meillä on avoimen datan avulla mahdollisuus arvioida otsikon paikkansapitävyyttä tunnuslukunsa avoimena datana julkaisseiden kaupunkien alueella. Väittäisin, että tilanne ei ole muuttunut.

Digitaalisuus on tärkeä kansalaistaito

Tilastokeskuksen mukaan yli puoli miljoonaa suomalaista ei käytä Internetiä. Suurin osa heistä on yli 65-vuotiaita. Tämän lisäksi yli 300 000 suomalaisella ei ole verkkopankkitunnuksia tai muita sähköisen tunnistautumisen välineitä.

Digitaidot ovat nykyajan kansalaistaitoja. Ilman niitä täysi kansalaisuus vaikeutuu, sillä yhä useammat palvelut alkavat olla verkossa: pankki, veroilmoitus, lääkereseptien uusiminen... Miten siis saamme saatettua ikäihmiset Digimatkalle?

Tohtori Noora Talsin mielestä ikäihmiset eivät tiedä netin, mobiililaitteiden ja somen mahdollisuuksia, eivätkä siksi ole kiinnostuneita niistä. Kuitenkin Internet voi parantaa ikäihmisten elämänlaatua merkittävästi. Senioritkin pitävät mielellään yhteyttä kuvapuhelimella, seuraavat ystävien ja sukulaisten postauksia, pelaavat älypään tyyppisiä pelejä, etsivät harrastusvinkkejä jne. hyötykäyttöön ohella.

                                    Kuva: Anni Nykäsen näkemys mummosta digimaailmassa


Yksi resepti on sama, kuin minkä tahansa muun uuden asian opettelussa: opetellaan ensin se, mikä tuntuu mukavimmalta ja/tai helpoimmalta. Ikäihmisten mediakasvatus lähtee laitteiden käytön opetuksesta. Älypuhelin, tabletti vai perinteinen tietokone, mikä tuntuu itsestä parhaalta? Sujuva käyttö edellyttää aina työtä ja paneutumista, sillä vain harjoitus tekee mestarin. Mutta alkuun voi päästä helpostikin, kuten monilla kursseillamme opiskelijat ovat huomanneet. Pienet askeleet riittävät.

Usein matkalle lähtöä helpottaa, jos mukana on rinnallakulkija. Siksi yksityiset, vapaaehtoiset henkilöt ovat lähteneet kampanjoimaan digitaalisen lukutaidon puolesta teemalla: Vie vanhus nettiin Haastankin sinut lähtemään mukaan, digitaalinen lukutaito on kaikkien oikeus.

Googella kohti yhteistoiminnallisuutta?

Sahlber, P. & Leppilampi, A. 1994.
Yksinään vai yhteisvoimin

Työelämään kuuluu, että työtä tehdään yhdessä pohtien ja kehittäen. Yhteistyön hyödyllisyyden takaavat aktiivisuus ja toinen toistensa auttaminen. Usein puhutaan yhteistoiminnallisesta työskentelystä, jolla tarkoitetaan ryhmätyöskentelyä, jossa jokainen ryhmäläinen kantaa vastuuta yhteisten tavoitteiden puolesta. Sahlbergin ja Leppilammen (1994) mukaan yhteistoiminnallisessa työskentelyssä on viisi periaatetta:

1. ryhmäläisten positiivinen riippuvuus toisistaan
2. monipuolinen ja avoin vuorovaikutus jäsenten kesken
3. yksilöllinen vastuu myös muiden oppimisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta
4. yhteistyötaitojen tunnistaminen ja kehittäminen: sosiaaliset taidot, joustavuus, keskinäinen luottamus, avoimuus, toistensa kunnioittaminen, ongelmien rakentava ratkaiseminen
5. toiminnan ja oppimisen arviointi

Kohti yhteistoiminnallista oppimista

Yhteistoiminnallinen oppiminen on tärkeä myös opiskelijoiden oppimisen vahvistamisessa, koska se vastaa enemmän todellisen elämän työtilanteita. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa opettajan roolissa painottuvat materiaalien ja työn ennakkovalmistelut: työnjako, ryhmäjako, ajankäyttö, tehtävien vaatimustaso ja muoto, jne.

Nettiaika on tuonut yhteistoiminnalliseen työskentelyyn ja oppimiseen uuden ulottuvuuden. Yhteistoiminnallisuus toteutuu verkossa periaatteessa samalla tavalla kuin luokassakin, mutta verkko-opetuksessa hiljainen oppija voi yllättää: kynnys osallistua materiaalin muokkaukseen ja kommentointiin verkossa voi olla matalampi kuin luokassa viittaaminen ja vastaaminen. Ammatillisessa koulutuksessa on huomattu, että opettajan personoituminen Google+ -profiilin avulla madalsi myös kynnystä ottaa yhteyttä opettajaan.

Vapaan sivistystyön opiskelijat ovat usein iäkkäämpiä kuin monissa muissa oppilaitoksissa, joten heidän verkkotaitonsa voivat edellyttää harjoittelua. Toisaalta nykyaikana, kun monet arjen toiminnot, kuten laskujen maksaminen, lippujen varaaminen, jopa puhelut ja viestintä ovat siirtyneet nettiin, harvat meistä jäävät täysin netin käytön ja sen mahdollistavien laitteiden ulkopuolelle. Melko pienelläkin opastuksella oppija voi saada kehittää taitojaan ja saada käyttöönsä uudenlaisen tavan oppia myös luokkahuoneen ulkopuolella.

Työväenopistossa halutaan kurssien hinnat kurissa. Siksi digiloikan yhtenä onnistumisen edellytyksenä voidaan pitää maksuttomien ohjelmien hyötykäyttö. Monessa muussa oppilaitoksessa onkin jo otettu käyttöön Googlen palvelut.

Google Drive opetuksessa

Google Drive on pilvipalvelu, joka tarjoaa työvälineitä, joita yksittäinen henkilö voi käyttää opetuksessaan: tekstinkäsittelyyn käytettävä Documents, diaesitysten tuottamiseen tarkoitettu Slides, taulukkolaskentaan luotu Sheets ja kyselyjä varten laadittu Forms. Asiakirjojen helppo jakaminen onkin Googlen suurimpia valttikortteja. Perussovellukset sopivat hyvin yhteistoiminnalliseen oppimiseen, sillä Drivessä voi samaa asiakirjaa työstää yhtä aikaa useammalla eri koneella.

Kurssia pitävä opettaja tietää parhaiten, millaiset välineet toimivat minkäkin ryhmän kanssa. Hallinnollisena henkilönä voin antaa mielikuvitukseni lentää ilman toteutuksen tuskaa. Siitäkin huolimatta luulen, että vapaassa sivistystyössä eniten käyttöä voisi olla tekstityökalulla, esimerkiksi oppilaille voidaan antaa vieraskielinen teksti, joka heidän tulee yhdessä kääntää suomen kielelle. Toisaalta esimerkiksi kuvataiteessa ryhmän tuotoksista voisi lopuksi laatia slide-esityksen netissä julkaistavaa yhteisnäyttelyä varten ja taulukkolaskentaohjelman yhteiseen taulukkoon voitaisiin kirjata vaikka esittävän kurssin yhteisproduktioiden kirjanpito.

Driveen voidaan myös siirtää myös valmiita tuotoksia. Näin Google-tili mahdollistaa sen, että valmiina oleva materiaali ja tehtävät voidaan siirtää verkkoon luettavaksi, käytettäväksi tai jatkotyöstettäväksi. Opiskelijoiden kannalta on hyvä, että dokumenttien avaaminen ei edellytä erillisiä toimisto-ohjelmia, vaan ne ovat avattavissa millä tahansa Internet-koneella. Jos taas tuotokset halutaan eriyttää opiskelijoiden mukaan, niin sekin onnistuu helposti luomalla jokaiselle oma palautuskansio, johon he antavat katselu- ja/tai kommentointioikeudet tarvittaville tahoille. Esimerkiksi kirjoituskurssien tuotoksista voi jokainen kurssilainen antaa palautetta suoraan kyseiseen dokumenttiin.

Vapaan sivistystyön näkökulmasta on hyvä myös se, että oppilaat eivät tarvitse oppilaitoksen tunnuksia, vaan he voivat tulla mukaan omilla tunnuksillaan. Kutsu yhteistyöhön/ryhmään voidaan laittaa esim. sähköpostin avulla. Google Driven sisältöä voi jakaa myös suoraan Googlen sosiaalisen verkoston, Google+:n kautta. Opetuskäytössä Google+:n käyttäjiä voidaan jakaa piireihin, eli  määritellä se ryhmä, jonka uutisvirrassa julkaisun halutaan näkyvän. Postauksen sisältöä on sen jälkeen helppo kommentoida. Lisäksi linkittämällä tuotokset voi saada näkyviin myös muualla sosiaalisessa mediassa, jolloin näkyvyyttä voidaan lisätä.

Mahdollisuuksia siis on - me vielä etsimme omaa polkuamme.

Matka alkakoon

Elämme yhteiskunnassa, jossa joka puolella hoetaan digiloikkaa kuin mantraa. Oppilaitosten tulisi näyttää mallia. Mutta opettaja ei voi johdattaa oppilaitaan oppimisen ihmeelliseen maailmaan uuden aikakauden opetuksella, ellei hänelle ole itselleen selvää, mitä se tarkoittaa. Sekään ei vielä riitä. Opettajilla tulee olla taitoa ja tahtoa, mutta sen lisäksi heille tulee tarjota todellinen mahdollisuus ja riittävät edellytykset hoitaa työnsä.

Oppilaitoksissa, joissa opetus toteutetaan pääosin päätoimisten työnä, osaamisen kehittäminen ja välineiden saaminen työkäyttöön on huomattavasti helpompaa kuin lähinnä tuntiopettajien työnä toteutettavassa vapaassa sivistystyössä. Vuonna 2015 Tampereen seudun työväenopistossa työskenteli päätoimisten johtavien opettajien, kuvataide- ja suunnittelijaopettajien lisäksi 355 tuntiopettajaa. Tuntien toteuttaminen muiden tiloissa lisää haastetta entisestään. Kuinka digimaailman haasteisiin vastataan tällaisessa ympäristössä?

Kansalaisopistoissa digitaalinen toiminta on ulotettava pedagogisen toiminnan lisäksi myös asiakaspalveluun. Kymmenet tuhannet kurssilaiset ilmoittautuvat ja asioivat toimistossa kurssi- ja maksuasioissa. Kuinka heidän palvelunsa tulisi organisoida ja toteuttaa digimaailman kynnyksellä?

Tampereen kaupungin strategiassa vannotaan digitaalisuuden nimeen. Myös hallitusohjelmassa on määritelty, että julkiset palvelut rakennetaan ensisijaisesti digitaalisiksi. Jouni Laine Tiedosta pohtii mm. sähköistä asiointia, ja toteaa, että täyteen digitalisaatioon pääsemisen jarruna voidaan pitää syvälle juurtuneita palvelun tuottamisen tapoja ja kaikkia ei-sähköisiä kanavia, jotka ovat edelleen olemassa ja estävät määrätietoisen ohjaamisen digitaalisten kanavien käyttöön.

Työväenopisto päätti ottaa haasteen vastaan ja lähteä matkalle kohti digitaalista toimintaympäristöä. Opetushallitus oli samaa mieltä matkan tarpeesta ja myönsi meille matkalaisille tällä viikolla laatu- ja kehittämisavustusta loikkaamme helpottamaan. 

Matkamme alkaa verrytellen, kuten urheilusuorituksiin kuuluukin. Tavoitteemme on asetettu puolentoista vuoden päähän. Silloin mitataan kuinka pitkään loikkaan työväenopisto kykenee.