Tekijänoikeusviidakko raivataan CC-lisenssillä

Kuva: Kendall Lane

Kuluneella viikolla työväenopiston pedagogisessa tiimissä keskusteltiin tekijänoikeuksista. Digimaailman hyödyntämisessä ne ovat yksi olennaisimmista kysymyksistä. On tärkeä tuntea tekijänoikeudet, jos haluaa hyödyntää lukuisia netistä löytyviä materiaaleja osana omaa opetusta tai verkkomateriaalia.

Tekijänoikeuslupien kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä vaikka kansalaisopistot ovat valtionapua nauttivia oppilaitoksia, niiden lupakäytännöt eivät vastaa esim. peruskoulun, toisen asteen tai yliopiston käytäntöjä. Kansalaisopistojen Liitto KOL neuvotteli Kopioston kanssa kansalaisopistoille erillisen kopiointiluvan, joka kattaa valokopioinnin ja tulostamisen sekä digitaalisen kopioinnin ja käytön opetuksessa ja tutkimuksessa kansalaisopistoissa. Kopioitua aineistoa voi käyttää opetusmateriaalin täydentämiseksi ja lisämateriaalina sekä osana itse tehtyä opetusmateriaalia. Neuvoteltu lupa on hyvä alku, mutta se ei koske esim. liikkuvaa kuvaa. Niihin on omat lupansa, tosin joskus raja elokuvateoksen ja ei-elokuvateoksen välillä jää opettajan omaan harkintaan.

Lupa-käytäntö on huomattavasti helpompi, jos hyödyntää nettimateriaalia, johon tekijä on itse kirjannut käyttöoikeudet. Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani Creative Commons -lisenssointi helpottaakin suuresti materiaalin käytettävyyden lisäämistä. Jos materiaali on joka tapauksessa tarkoitus laittaa nettiin katseltavaksi, voi samalla miettiä, olisiko mahdollista antaa lupa laajempaankin käyttöön. Lisenssoimaan voi houkutella esimerkiksi se, että lisäoikeuksilla materiaalia jakaneen nimi mainitaan näyttöjen yhteydessä, jolloin hän voi saada huomattavasti enemmän näkyvyyttä. CC-lisenssillä voi halutessaan kieltää kaupallisen käytön, mutta se ei Opettajan tekijänoikeus oppaan kirjoittaneen Tarmo Toikkasen mukaan estä materiaalin käyttöä kansalaisopistossa.

Verkosta löytyy runsaasti CC-lisenssoituja materiaaleja. Yleisimmin tunnettu vapaasti lisenssoitu materiaali lienee Wikipediassa. Noin 10 000 000 artikkelia kuvineen ja muine oheismateriaaleineen ovat kaikkien vapaasti käytettävissä. Myös multimediapalvelu Wikimedia Commonsin kaikki 10 000 000 mediatallennetta ovat jatkohyödynnettävissä. Näiden lisäksi on monia muitakin, kuten multimediapalvelu Pixabay tai musiikkipalvelu Jamendo. Valokuvasivustoja ovat mm. Flicker, Find a photo, Life of Pix jne. Jarkko Sjöman on tehnyt vinkkikoosteen kymmenestä ilmaisesta valokuvapankista.

Myös avoimia oppimateriaalia löytyy yhä enenevässä määrin. Materiaalia on olemassa vaikka suomenkielisellä Le Mill sivustolla sekä englanninkielisellä sivustolla OER Commons. Open Courseware taas sisältää yli 5000 avoimesti käytettävissä olevaa kurssia. Netissä on tarjolla myös muutamia avoimen koodin oppikirjoja, esim. matematiikan opettamista varten. Oman hidastavan tekijänsä muodostaa luonnollisesti se, että materiaalien löytäminen ei ole aina helppoa.

Kaikkiin tarpeisiin ei tietenkään löydy avoimia materiaaleja. Silloin kannattaa muistaa, että kotitehtävät eivät ole poissuljettuja vapaassa sivistystyössäkään: vinkkaaminen ei riko tekijänoikeuksia. Opettaja voi mielin määrin jakaa osoitteita, ja oppija voi tutustua materiaaliin itsenäisesti. Ja usein luvan kysyminen antaa myönteisen vastauksen, sillä moni tekijä ei tule edes ajatelleeksi lisenssointia latausta tehdessään.

Olipa lupa saatu millä tavalla tahansa, kannattaa muistaa, että tekijänoikeus suojaa aina teoksen tekijää. Vaikka oikeuteen lienee päätynyt tähän mennessä vain yksi tapaus, on tekijänoikeuden rikkominen rangaistava teko. Tervettä järkeä saa silti käyttää, kuten Kopioston varatoimitusjohtaja Jukka-Pekka Timonen on sanonut. Kunnia kuitenkin sille, jolle se kuuluu.

Avoin data - osa julkishallinnon läpinäkyvyyttä

Digimaailmassa päivän trendinä on avoimuus. Puhutaan avoimesta datasta, avoimesta oppimisympäristöstä ja avoimista oppimateriaaleista. Miten tätä voitaisiin hyödyntää maksavien asiakkaiden parissa toimivassa oppilaitoksessa? Asia kiinnosti siinä määrin, että lähdin alkuvuodesta mukaan julkishallinnon datan avaajan mestarikurssille. Lähtiessäni en tiennyt asiasta juuri mitään, mutta Digitaalinen toimintaympäristö -hankettamme ajatellen päätin tutustua asiaan.

Avoimen datan juuret yltävät yli kolmenkymmenen vuoden taakse. Julkishallintoon se rantautui viisi vuotta sitten, kun Suomen hallitus julkaisi periaatepäätöksen julkishallinnon digitaalisten tietoaineistojen saatavuudesta: "..tietoaineistojen tulee olla avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin ehdoin, pääsääntöisesti maksutta.” Datan hyödyntäminen on myös nykyisen hallituksen keskeisiä tavoitteita.

Avoimesta datasta puhuttaessa datalla tarkoitetaan merkeistä ja symboleista koostuvaa digitaalisesti tallennettua ja koneellisesti luettavissa olevaa informaatiota, joka voi muodostaa esimerkiksi dokumentteja, tietokantoja, kuulemisten transkripteja ja audiotallenteita. Kun data julkaistaan uudelleenkäytön sallivalla lisenssillä maksutta ja koneluettavassa muodossa, voidaan puhua avoimesta datasta.

Avoin data on kenen tahansa vapaasti katseltavissa, ladattavissa, kopioitavissa, muokattavissa ja uudelleen käytettävissä ilman käytännöllisiä, teknisiä, juridisia tai taloudellisia esteitä. Ainoaksi käyttöä rajoittavaksi tekijäksi datan tuottaja voi edellyttää, että aineisto tulee asianmukaisesti nimetyksi ja antaa siten käyttäjälle varmuuden datan alkuperästä.

Avoin data lisenssoidaan Creative Commons -lisensseillä. Samaa lisenssointia käytetään avoimissa opetusmateriaaleissa.

Hallinnollisessa työssä syntyy monia tiedostoja, joita voitaisiin avata. Valtionvarainministeriö todetaan:”Tieto on pääomaa, jonka arvo kasvaa sitä jaettaessa ja jalostettaessa. Julkishallinnolla on hallussaan huomattavat tietovarannot. Helpottamalla niiden käyttöä voidaan lisätä tämän tietopääoman arvoa, luoda mahdollisuuksia uudelle liiketoiminnalle, tutkimukselle ja koulutukselle, kehittää parempia palveluja kansalaisille ja parantaa päätöksentekoa, tehostaa hallinnon toimintaa ja lisätä sen läpinäkyvyyttä.”

Valtiollisessa avoindata.fi-katalogissa on avattu nyt jo noin 2000 julkishallinnollista tietoaineistoa. Myös Tampereen kaupunki on ollut aktiivisesti mukana datan avaamisessa: kaupungin datakatalogiin kerätään kaikki kaupungin avoimena julkaistu tietoaineisto. Myös mestarikurssin tuotokseni Tampereen seudun työväenopiston tilastot 2013-2015 päätyivät katalogiin.

Hallinnollinen avoin data ei ole työväenopiston ydintoiminnan kannalta oleellisin asia, mutta antaa ehkä muille mielenkiintoista tietoa. Työväenopiston julkaistut tilastot ilmentävät määrällisin mittarein työväenopiston toimintaa, verorahojen käyttöä ja vaikuttavuutta. Vastaavanlaiset tiedot on julkaistu avoimena datana mm. Helsingin suomenkielisestä ja ruotsinkielisestä työväenopistosta sekä Espoon työväenopistosta, mikä mahdollistaa vertailtavuuden eri opistojen välillä. Esimerkiksi niistä voi nähdä, mikä on vapaan sivistystyön hinta ja kuinka paljon kaupungit satsaavat työväenopistojensa kautta vapaaseen sivistystyöhön.

Muun muassa tamperelaisten ja ylöjärveläisten näkemyksiä kansalaisopistojen vaikuttavuudesta tarkastelleen Kaiku-projektin raportin kirjoittanut Hamadi (2001) otsikoi raporttinsa ”Hyvää helvetin halvalla.” Nyt jokaisella meillä on avoimen datan avulla mahdollisuus arvioida otsikon paikkansapitävyyttä tunnuslukunsa avoimena datana julkaisseiden kaupunkien alueella. Väittäisin, että tilanne ei ole muuttunut.

Digitaalisuus on tärkeä kansalaistaito

Tilastokeskuksen mukaan yli puoli miljoonaa suomalaista ei käytä Internetiä. Suurin osa heistä on yli 65-vuotiaita. Tämän lisäksi yli 300 000 suomalaisella ei ole verkkopankkitunnuksia tai muita sähköisen tunnistautumisen välineitä.

Digitaidot ovat nykyajan kansalaistaitoja. Ilman niitä täysi kansalaisuus vaikeutuu, sillä yhä useammat palvelut alkavat olla verkossa: pankki, veroilmoitus, lääkereseptien uusiminen... Miten siis saamme saatettua ikäihmiset Digimatkalle?

Tohtori Noora Talsin mielestä ikäihmiset eivät tiedä netin, mobiililaitteiden ja somen mahdollisuuksia, eivätkä siksi ole kiinnostuneita niistä. Kuitenkin Internet voi parantaa ikäihmisten elämänlaatua merkittävästi. Senioritkin pitävät mielellään yhteyttä kuvapuhelimella, seuraavat ystävien ja sukulaisten postauksia, pelaavat älypään tyyppisiä pelejä, etsivät harrastusvinkkejä jne. hyötykäyttöön ohella.

                                    Kuva: Anni Nykäsen näkemys mummosta digimaailmassa


Yksi resepti on sama, kuin minkä tahansa muun uuden asian opettelussa: opetellaan ensin se, mikä tuntuu mukavimmalta ja/tai helpoimmalta. Ikäihmisten mediakasvatus lähtee laitteiden käytön opetuksesta. Älypuhelin, tabletti vai perinteinen tietokone, mikä tuntuu itsestä parhaalta? Sujuva käyttö edellyttää aina työtä ja paneutumista, sillä vain harjoitus tekee mestarin. Mutta alkuun voi päästä helpostikin, kuten monilla kursseillamme opiskelijat ovat huomanneet. Pienet askeleet riittävät.

Usein matkalle lähtöä helpottaa, jos mukana on rinnallakulkija. Siksi yksityiset, vapaaehtoiset henkilöt ovat lähteneet kampanjoimaan digitaalisen lukutaidon puolesta teemalla: Vie vanhus nettiin Haastankin sinut lähtemään mukaan, digitaalinen lukutaito on kaikkien oikeus.

Googella kohti yhteistoiminnallisuutta?

Sahlber, P. & Leppilampi, A. 1994.
Yksinään vai yhteisvoimin

Työelämään kuuluu, että työtä tehdään yhdessä pohtien ja kehittäen. Yhteistyön hyödyllisyyden takaavat aktiivisuus ja toinen toistensa auttaminen. Usein puhutaan yhteistoiminnallisesta työskentelystä, jolla tarkoitetaan ryhmätyöskentelyä, jossa jokainen ryhmäläinen kantaa vastuuta yhteisten tavoitteiden puolesta. Sahlbergin ja Leppilammen (1994) mukaan yhteistoiminnallisessa työskentelyssä on viisi periaatetta:

1. ryhmäläisten positiivinen riippuvuus toisistaan
2. monipuolinen ja avoin vuorovaikutus jäsenten kesken
3. yksilöllinen vastuu myös muiden oppimisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta
4. yhteistyötaitojen tunnistaminen ja kehittäminen: sosiaaliset taidot, joustavuus, keskinäinen luottamus, avoimuus, toistensa kunnioittaminen, ongelmien rakentava ratkaiseminen
5. toiminnan ja oppimisen arviointi

Kohti yhteistoiminnallista oppimista

Yhteistoiminnallinen oppiminen on tärkeä myös opiskelijoiden oppimisen vahvistamisessa, koska se vastaa enemmän todellisen elämän työtilanteita. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa opettajan roolissa painottuvat materiaalien ja työn ennakkovalmistelut: työnjako, ryhmäjako, ajankäyttö, tehtävien vaatimustaso ja muoto, jne.

Nettiaika on tuonut yhteistoiminnalliseen työskentelyyn ja oppimiseen uuden ulottuvuuden. Yhteistoiminnallisuus toteutuu verkossa periaatteessa samalla tavalla kuin luokassakin, mutta verkko-opetuksessa hiljainen oppija voi yllättää: kynnys osallistua materiaalin muokkaukseen ja kommentointiin verkossa voi olla matalampi kuin luokassa viittaaminen ja vastaaminen. Ammatillisessa koulutuksessa on huomattu, että opettajan personoituminen Google+ -profiilin avulla madalsi myös kynnystä ottaa yhteyttä opettajaan.

Vapaan sivistystyön opiskelijat ovat usein iäkkäämpiä kuin monissa muissa oppilaitoksissa, joten heidän verkkotaitonsa voivat edellyttää harjoittelua. Toisaalta nykyaikana, kun monet arjen toiminnot, kuten laskujen maksaminen, lippujen varaaminen, jopa puhelut ja viestintä ovat siirtyneet nettiin, harvat meistä jäävät täysin netin käytön ja sen mahdollistavien laitteiden ulkopuolelle. Melko pienelläkin opastuksella oppija voi saada kehittää taitojaan ja saada käyttöönsä uudenlaisen tavan oppia myös luokkahuoneen ulkopuolella.

Työväenopistossa halutaan kurssien hinnat kurissa. Siksi digiloikan yhtenä onnistumisen edellytyksenä voidaan pitää maksuttomien ohjelmien hyötykäyttö. Monessa muussa oppilaitoksessa onkin jo otettu käyttöön Googlen palvelut.

Google Drive opetuksessa

Google Drive on pilvipalvelu, joka tarjoaa työvälineitä, joita yksittäinen henkilö voi käyttää opetuksessaan: tekstinkäsittelyyn käytettävä Documents, diaesitysten tuottamiseen tarkoitettu Slides, taulukkolaskentaan luotu Sheets ja kyselyjä varten laadittu Forms. Asiakirjojen helppo jakaminen onkin Googlen suurimpia valttikortteja. Perussovellukset sopivat hyvin yhteistoiminnalliseen oppimiseen, sillä Drivessä voi samaa asiakirjaa työstää yhtä aikaa useammalla eri koneella.

Kurssia pitävä opettaja tietää parhaiten, millaiset välineet toimivat minkäkin ryhmän kanssa. Hallinnollisena henkilönä voin antaa mielikuvitukseni lentää ilman toteutuksen tuskaa. Siitäkin huolimatta luulen, että vapaassa sivistystyössä eniten käyttöä voisi olla tekstityökalulla, esimerkiksi oppilaille voidaan antaa vieraskielinen teksti, joka heidän tulee yhdessä kääntää suomen kielelle. Toisaalta esimerkiksi kuvataiteessa ryhmän tuotoksista voisi lopuksi laatia slide-esityksen netissä julkaistavaa yhteisnäyttelyä varten ja taulukkolaskentaohjelman yhteiseen taulukkoon voitaisiin kirjata vaikka esittävän kurssin yhteisproduktioiden kirjanpito.

Driveen voidaan myös siirtää myös valmiita tuotoksia. Näin Google-tili mahdollistaa sen, että valmiina oleva materiaali ja tehtävät voidaan siirtää verkkoon luettavaksi, käytettäväksi tai jatkotyöstettäväksi. Opiskelijoiden kannalta on hyvä, että dokumenttien avaaminen ei edellytä erillisiä toimisto-ohjelmia, vaan ne ovat avattavissa millä tahansa Internet-koneella. Jos taas tuotokset halutaan eriyttää opiskelijoiden mukaan, niin sekin onnistuu helposti luomalla jokaiselle oma palautuskansio, johon he antavat katselu- ja/tai kommentointioikeudet tarvittaville tahoille. Esimerkiksi kirjoituskurssien tuotoksista voi jokainen kurssilainen antaa palautetta suoraan kyseiseen dokumenttiin.

Vapaan sivistystyön näkökulmasta on hyvä myös se, että oppilaat eivät tarvitse oppilaitoksen tunnuksia, vaan he voivat tulla mukaan omilla tunnuksillaan. Kutsu yhteistyöhön/ryhmään voidaan laittaa esim. sähköpostin avulla. Google Driven sisältöä voi jakaa myös suoraan Googlen sosiaalisen verkoston, Google+:n kautta. Opetuskäytössä Google+:n käyttäjiä voidaan jakaa piireihin, eli  määritellä se ryhmä, jonka uutisvirrassa julkaisun halutaan näkyvän. Postauksen sisältöä on sen jälkeen helppo kommentoida. Lisäksi linkittämällä tuotokset voi saada näkyviin myös muualla sosiaalisessa mediassa, jolloin näkyvyyttä voidaan lisätä.

Mahdollisuuksia siis on - me vielä etsimme omaa polkuamme.